Kilpirauhasen sairaudet

Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet

Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet ovat vajaatoiminta eli hypotyreoosi tai liikatoiminta eli hyperytreoosi. Koska kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat liittyä hyvin moniin oireisiin, on epäselvissä tilanteissa tavallista tarkistaa kilpirauhasen toiminta verikokein./p>

Tulehdus tuhoaa kilpirauhasta, vasta-aineet stimuloivat

Tavallisin pysyvän kilpirauhasen vajaatoiminnan syy (95 %) on krooninen kilpirauhastulehdus eli autoimmuunityreoidiitti, jossa elimistö tuottaa vasta-aineita omaa kilpirauhaskudosta vastaan tuhoten kilpirauhasta itse, eikä potilas itse voi sairauden kulkuun mitenkään vaikuttaa.

On olemassa myös kilpirauhasen toimintaa stimuloivia vasta- aineita, jotka ärsyttävät kilpirauhasta tuottamaan ylenmäärin kilpirauhashormonia, jota siten on elimistössä liikaa.

Tällöin on kyseessä Basedowin oireyhtymä, joka on kilpirauhasen liikatoiminnan syynä yli 80 prosentilla potilaista. Loput tapauksista liittyvät liikatoimiseen kilpirauhaskyhmyyn tai liikatoimiseen kyhmyiseen struumaan.

Kilpirauhasen tila selviää verikokeilla

Kilpirauhasen toiminnan häiriöitä pitää epäillä herkästi, ja sen vuoksi on usein syytä tarkistaa, että kilpirauhasen toiminta ei ole poikkeavaa. Tähän riittää yleensä yksi verikoe.

Jos tulokset ovat selvästi normaalit, voi olla varma, että kilpirauhasen toiminta on tutkimushetkellä kunnossa, vaikka oireet viittaisivatkin kilpirauhasen toimintahäiriöön. Tätä potilaiden ja lääkäreidenkin on joskus vaikea uskoa.

Jos sen sijaan kilpirauhasen toimintaa mittaavat verikokeet antavat poikkeavan tuloksen, on edessä tarkempi taudinmääritys. Tällöin otetaan lisäkokeita ja määritetään vasta-aineita. Usein tarvitaan myös kilpirauhasen kaiku- eli ultraäänitutkimusta ja kilpirauhasesta neulalla otettavaa solunäytettä.

Vajaatoiminnan hoito on yleensä helppoa, sillä siihen riittää oikein mitoitettu päiväannos tyroksiinia, joka on tablettimuotoinen, halpa lääke. Osalla potilaista tasapainon saavuttaminen vaatii kuitenkin erityistoimenpiteitä.

Liikatoiminnan hoito on monimutkaisempaa, sillä liikatoiminnan syystä ja muista asioista riippuen sitä voidaan hoitaa aluksi useilla lääkkeillä, ja myöhemmin mahdollisesti leikkauksella ja myös radioaktiivisella jodilla.

Aluksi tiivis seuranta ja myöhemmin kontrollit vuosittain

Kun taudin luonne on määritetty ja hoito aloitettu, on tärkeää seurata kilpirauhasen toiminnanhäiriön korjautumista laboratoriokokein ja lääkityksen vaikutusta potilaan oireisiin.

Alkuun seurantaa tehdään 2-4 viikon välein, ja kun tilanne vähitellen asettuu, riittää vajaatoiminnassa kokeet ja vastaanotolla käynti harvemmin.

Liikatoiminnassa alkuvaiheen seuranta riippuu annetusta hoidosta: lääkkein hoidetuista potilaista vain puolet paranee pysyvästi, leikkauksella ja radiojodilla hoidetuista lähes kaikki kehittävät aikaa myöten kilpirauhasen vajaatoiminnan, joka puolestaan hoidetaan tyroksiinilla.

Käytännössä kaikki potilaat saadaan oikealla hoidolla ennen pitkää oireettomiksi. Tavoitteena on palauttaa vointi samaksi kuin ennen potilaan sairastumista kilpirauhasen toimintahäiriöön.